Sain mahdollisuuden haastatella Juliaana Kataista, joka aloitti kursseillamme vuonna 2021. Puhuimme Juliaanan kanssa luovuudesta, kuvataiteen tekemisestä ja siitä, miten oma taide on mahdollista yhdistää lapsiperhe-elämään. Käsittelimme myös taiteen tekemisen henkistä puolta ja sitä, miten kuvataide voi toimia voimavarana omassa elämässä.

Moi Juliaana! Kertoisitko jotain itsestäsi?
– Olen Juliaana, 28 vuotta ja asun aviopuolisoni, reilun vuoden ikäisen tyttären sekä pienen koiran kanssa Limingassa Pohjois-Pohjanmaalla. Rakensimme kodin peltomaisemiin kolmisen vuotta sitten. Ammatiltani olen toimintaterapeutti ja vaatetusalan artesaani.

Artesaaniopintojen jälkeen suuntasin suoraan jatko-opiskelemaan ja töitä olen tehnyt toimintaterapeuttina pääosin lasten ja nuorten parissa. Palailen perhevapaalta vuoden vaihteen jälkeen taas terapiatyöhön. Töiden ohella olen opiskellut Limingan taidekoulussa kuvataiteen perusopinnot, sekä muutamia lyhytkursseja. Nautin uuden oppimisesta ja mielelläni osallistun niin mielen hyvinvointia, kuin kädentaitojakin lisääville kursseille.

Vapaa-ajallani vietän aikaa perheen, sekä ystävien seurassa, pyöräilen ja juoksentelen metsissä, käyn laulutunneilla, luen, kirjoitan, maalaan tai hoidan pientä puutarhaani. Nautin tavallisen arkisista asioista – takan lämmittämisestä sumusadepäivinä, uuden neuletyön aloittamisesta tai lapseni leikkien seuraamisesta. Pyrin kaikesta touhusta huolimatta vaalimaan arjessani rauhaa.

Minkälaista taidetta teet? Mikä veti sinut aikanaan taiteen pariin?
– Minua kiehtoo monenlainen taide. Ajattelen, että taidetta voi olla esimerkiksi kirjoittaminen ja sanallinen taide, maalaaminen, piirtäminen – kodin järjestelykin. Olen lapsesta saakka puuhaillut luovuuden äärellä, toimittanut ystäväni kanssa lehteä, piirtänyt talojen pohjapiirustuksia ja pienemmille sisaruksille väristyskuvia.

Pidin kuvataiteesta ja käsitöistä jo peruskoulussa, mutta erityisen taitavana en kai itseäni ole koskaan pitänyt. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, kuinka todella tarvitsen luovia menetelmiä elämääni. Kuvat, sanat ja maalaaminen ovat minulle mahdollisuus raottaa sisintäni, kuvata tunteitani tai havaintojani maailmasta. Taiteeni on maalaamista, kirjoittamista, valokuvaamista – mitä milloinkin koen tarvitsevani. Taiteen pariin minut on vienyt oma innostus oppia uutta, läheisten rohkaisu ja syvimmiltään tarve nähdä ja kokea maailmassa kaunista ja hyvää.

Sinulla on perhe ja pieni lapsi. Miten olet onnistunut yhdistämään perhe-elämän ja taiteen tekemisen?
– Kun lapseni syntyi, meillä oli edessä itsellemme maailman suurimpaan ihmeeseen tutustuminen, vanhemmiksi kasvaminen ja kaiken uuden oppiminen. Lapseni oli hyvin itkuinen vauva ensimmäiset kuukaudet ja nyt jälkikäteen ihmettelen, kuinka kaikesta selvisimme. Palo entiseen elämään, erityisesti itselle merkityksellisiin asioihin oli suuri ja lapseni nukkuessa vain sylissäni kantorepussa, saatoin kaivaa maalausvälineet keittiön pöydälle ja tehdä pienen hetken jotakin, toisessa hetkessä taas lisää. Kirjoitin lapsi sylissäni, kuvasin ja toisinaan väsyneenä itkin itsekin.

Nyt koen valtavan tärkeäksi sen, että minulla on pieniä muistiin tallennettuja hetkiä taiteen keinoin, muuten en siitä ajasta ehkä muistaisikaan mitään. Nyt meillä on suloinen, aurinkoinen ja hyvin ehtiväinen pieni neiti ja usein hänen päiväuniaikana on minun oma hetkeni tehdä taidetta ja juoda hitaasti kahvia ulos tuijotellen. Hänen nukkuessaan en useinkaan tee kotitöitä, olen priorisoinut sen ajan muulle  ja se tuntuu toimivan tässä elämäntilanteessani.

Miten ylläpidät omaa luovuuttasi?
– Luovuus on itselläni haurasta, ja jos arjesta ja elämästä tulee liian kiireistä, katoaa se helposti taka-alalle. Opettelen hyväksymään sen, että elämän tuomat haasteet tai tilanteet saattavat viedä tilaa luovuudeltani ja tuolloin etsin keinoja toteuttaa itseäni ehkä eri tavoin, kuin olisin alun perin ajatellut.

Luovuutta tarvitsen niin asiakastyössäni terapioita suunnitellessa kuin myös arjen askareiden ja menojen pyörittelyssä. Luen ja kuuntelen kirjoja, tutustun ihmisten tarinoihin, kirjoitan päiväkirjaa tai aamusivuja, inspiroidun muista ihmisistä ja heidän tekemisistään, harrastan laulamista ja menen metsään.

Tärkeimpänä pyrin huolehtimaan itsestäni ja mielestäni. Olen aamuihminen ja kaikkein mieluiten heräisin tuntia aikaisemmin muuta perhettä, joisin aamukahvini rauhassa kirjoittaen ja aamun sarastusta seuraten. Nautin pienistä arjesta irrottavista seikkailuista lähikahvilaan tai taidemuseoon. Järjestän aikaa kesäretkille, jolloin saan etsiä ystäväni kanssa pienten pitäjien kirpputorit, kukkaniityt ja pitsiverhoihin puetut saaristomökit. Lepo, ravinto, liikunta ja tasapainoilu palautumisen kanssa on kovin tärkeää, jotta minä, ja luovuutenikin voimme hyvin.

Oletko joutunut kamppailemaan itsekritiikin, perfektionismin tai liiallisen suorittamisen kanssa? Kertoisitko jotain näistä haasteista.
– Kyllä. Koen haasteekseni ja toisaalta onnekseni sen, että mielenkiinnonkohteita on minulla hurjasti. Minua kiehtoo muun muassa kaunis arkkitehtuuri, maalaus-, grafiikka- , ja monenlainen muukin taide, keramiikka, sanat ja musiikki. Tämän vuoksi on välillä tunne, että minun pitäisi ehkä valita vain yksi tai ainakin vähemmän ja keskittyä niihin. Kehittyä, opiskella ja olla erinomainen. En tiedä, kuka minussa on tätä mieltä - koska muita ihmisiä katson usein hyvin ihaillen ja armollisesti, enkä todella mieti, onko tuon taidon takana ammatillinen koulutus vai itseoppineisuus.

Minulle suuri harjoitus oli vastikään perustaa oma tili instagramiin (@grafiaana), joka saa kulkea ja muovautua omanlaiseksi luovaksi päiväkirjakseni. Uskallan olla näkyvä myös tältä osin ja luottaa siihen, että minä teen tällaista ja se riittää.

Itsekritiikiltä en ole välttynyt. Aiemmin tehtyjen töiden esille tuominen, itsen näkyväksi altistaminen on myös pelottavaa, sillä näinhän voi tulla arvioiduksi ja luokitelluksikin. Ympärilläni näen hyvin lahjakkaita muusikoita, kirjoittajia ja taiteilijoita ja on muistutettava itselle, ettei omaa tekemistä tarvitse verrata muihin. Teenhän tätä pääosin vain itseäni varten ja jos tekemiseni jotakin jossakin koskettaa, on se lahja minulle.

Miltä tämänkaltaiset haasteet ovat tuntuneet sinusta?
– Suorittaminen ja täydellisyyteen pyrkiminen on ennen kaikkea latistavaa. Se antaa näennäistä turvaa hetken, mutta vie itseltäni syvimmästä rauhastani ja luovuudestani kaiken oleellisen kadoksiin. Toisaalta koen, että päämäärätietoisuus ja sinnikkyys ovat tärkeä ominaisuus töiden alkuun ja loppuun saattamiseen, kun niitä osaa hyödyntää oikein.

Mikä on auttanut sinua voittamaan mainitsemiasi haasteita?
– 
Olen tutkiskellut syitä suorittamisen takana niin oman psykoterapian kuin itsenäisen kirjoittamisen ja lukemisenkin avulla. Ne ovat auttaneet oivaltamaan oppimis- ja ajatusmallini: kun teen näin, minut nähdään ja huomataan. Se on pienen lapsen suurimpia tarpeita, myös meidän jokaisen.

Nyt olen aikuinen ja opettelen kuulemaan itsekin sen lempeän ja myötätuntoisen äänen sisältäni, jonka suuntaan helpommin muille lähellä olevilleni. Mikähän on minulle riittävää? Mihin haluan keskittyä? Ja mikä minulle tuottaa iloa ja antaa voimia? Voisinko iloita ja nauttia tästä, mitä nyt on?

Myös läheisten tuella ja lukuisilla keskusteluilla on suuri vaikutus. Ajattelen, että omanarvontunnon kehittymiseen tarvitaankin hurjasti empatiaa ja ymmärrystä, nähdyksi tuloa ja arvostusta ja tämä kaikki sisäistyy myös meihin itseemme, kun jaksamme sitä itsessämme vahvistaa. 


Miten koet taiteen tekemisen vaikuttavan hyvinvointiisi? 

– Taidetta tehdessäni olen läsnä itselleni ja tunteilleni. Kuulen, mitä minulle kuuluu. Voin kirjoittaa tai maalata sen näkyväksi. Huomaan, että taiteen ollessa arjessakin läsnä olen iloinen ja pulppuileva. Ideoin ja uskon itseeni. Tottakai tunnen myös muita elämään kuuluvia tunteita kuten surua, ärtymystä tai epäonnistumista, mutta enemmän koen nauttivani prosessista ja itse tekemisestä.

Taidetta tekemällä voin tutkia menneisyyttäni, haaveilla tulevasta, sanoittaa itselleni merkityksellisiä asioita ja jakaa tätä kaikkea muiden ihmisten kanssa.

Millä tavoilla olet voinut hyödyntää taidetta ja omaa itseilmaisuasi omassa elämässäsi?
– Taide on antanut minulle keinon tuoda näkymätön näkyväksi. Taide on ikuistanut monia itselle merkityksellisiä, arkisiakin hetkiä muistiin kuvan ja sanojen muodossa. Taide on ollut tärkeä menetelmä itsen tutkiskelun kanssa. Katsomalla muiden taidetta olen saanut oppia uutta, kokea iloa, myötäelämistä ja levollisuutta. Taide on myös toiminut hienosti toimintaterapian kuntouttavana toimintana.

Mainitsit, että olet kokenut maalaamisen tärkeänä keinona tunteiden ja asioiden työstämisessä. Kertoisitko tästä lisää?
– Olen kohdannut elämässäni menetyksiä ja rakkaan läheiseni vakavan sairastumisen. Taide on auttanut minua kohtaamaan näitäkin tunteita. Maalaamaan näkyväksi omaa kipua ja ikävää. Sitä, mitä olisi kaivannut, muttei voinutkaan saada.

Taiteessa kaikki on mahdollista. Voit maalata, kirjoittaa tai piirtää myös onnellisen lopun, uuden mahdollisuuden. Taiteen avulla voi pysähtyä eri tunteiden äärelle. Miltä viha minusta tuntuu ja näyttää. Millä värillä tai muodolla sen kuvaisin? Entä ilo, vapaus?

Itselleni todella merkityksellinen ja sopiva menetelmä on ollut Maalaa ja voi hyvin- kurssinne, jonne olen osallistunut vastikään. Tässä näen taiteen mahdollisuudet työstää itselle kipeitäkin asioita. Opetella maalaamaan sitä, minkä ehkä tavanomaisesti vain kirjoittaisi auki. On ollut mielenkiintoista ja antoisaa kuvata itselle elämänkaarta ja pysähtyä miettimään, mitkä kaikki asiat minuun tässä elämässä vaikuttavatkaan.

Monet taiteen harrastajat ja ammattilaisetkin ovat sanoneet, että heidän on joskus vaikea uskoa omaan taiteeseensa tai itseensä taiteilijoina. Mitä sinä ajattelet, mistä tämä voisi johtua?
– Tämä on mielestäni surullista. Ja samaan aikaan ymmärrän ja ajattelen itsekin toisinaan samoin. Tänä aikana näemme sosiaalisessa mediassa ja monessa muussakin kanavassa ihmisten upeimpia hetkiä ja töitään, joiden rinnalla oma tekeminen saattaa tuntua nuhruiselta ja vähäiseltä. Palautteen saaminen on tärkeää, mutta myös usko siihen, että jokainen meistä voi omalla tavallaan olla halutessaan taiteilija. Voit olla taitava sisustaja ja tilan luoja, abstraktin maalauksen tekijä, pikkutarkan piirtämisen mestari tai upea valon taltioija kuvaajana. Jokainen näistä on aivan yhtä arvokasta taidetta.

Ajattelen, että pitkään opiskellut ja työtä tehnyt taiteilija saakin saada arvonsa työlleen, mutta sen ei pitäisi ottaa arvoa pois ihmiseltä, jolla taito luoda, on syntymälahjana saatu ilman erillisiä koulutuksia. En tiedä tähän vastausta itsekään, mutta haluan herätellä ajatuksia ja ihmettelyäkin. Miten itse suhtaudun muiden tai omaan tekemiseeni?

Mikä sinun mielestäsi voisi auttaa henkilöä, joka kamppailee liiallisen suorittamisen ja riittämättömyyden tunteiden kanssa?

– Itselleni on ollut tärkeää kohdata se, mikä suorittamisen tai riittämättömyyden tunteiden takana on. Siihen avuksi meillä on ammattiauttajia, mutta myös kirjat ja monet kurssit voivat antaa eväitä itsetutkiskeluun. Kun ymmärtää syyt oman toiminnan takana, on helpompi lähteä luomaan armollisempaa ja vähemmän suorittavaa tapaa toimia.

Minua on myös auttanut neuvo tehdä välillä "oikein huonoa taidetta" tai "oikein huonoja kirjoituksia" ja keskittää nämä työt yhteen kansioon, jossa ne ovat tallessa ja turvassa, ja mitään pahaa ei silti tapahdu. Myös se, että keskittyy itse tekemiseen ja nauttii siitä mitä tekee. Luo tilasta itselle viihtyisän ja inspiroivan, siirtää oman taidepisteen jonnekin muualle, kysyy rohkeasti, miten joku muu toimii ja tekee, ihmettelee ja tutkii – eikä niinkään tuijota vain lopputulosta ja suorita työtä pois alta.

Mitä haluaisit sanoa uusille taiteen harrastajille?
– Heittäydy rohkeasti taiteen maailmaan. Uskalla kokeilla monenlaista. Osallistu erilaisille kursseille ja opintojaksoille, joissa voit oppia uutta ja tutkia, mikä itseä kiinnostaa. Ja usko siihen, että vain tekemällä oppii, eikä ole oikeaa ja väärää taidetta tai tapaa olla taiteilija.

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita sinulla on taiteen saralla?
– Tämä onkin jännittävä kysymys ja vanha tuttu itsekritiikki nostaa päätään, kun vallan heittäytyy kuvittelemaan. Haaveilen siitä, että taide saisi olla läsnä arjessa aina jollakin tavoin. Oma työtila kodin ohessa tai lähiympäristössä olisi upea ja luovuutta ylläpitävä myös.

Haaveilen, että saisin yhdistää jollakin tapaa taiteen omaan työhöni. Siten, että itselläni olisi mahdollisuus luoda, mutta myös jakaa taiteen iloa muille. Niillekin, joille se on vierasta tai jotka eivät ollenkaan ajattele olevansa taiteesta kiinnostuneita. Taideterapeutti, kuvittaja, kirjoittaja, kuvaaja? Jännityksellä jään odottamaan, mitä tulevaisuus minulle tuo.

---

Haastattelun yhteydessä olevat kuvat ovat Juliaanan käsialaa. Lisää Juliaanan teoksia löytyy hänen Instagram-tililtään: @grafiaana.